Olen tehnyt puolivalmiin graduni tiedollisesta yritysteoriasta Helsingin valtiotieteelliseen tiedekuntaan, pääaineeni on kansantaloustiede. Gradussani esitän, että kaikki yritykset ovat pohjimmiltaan tiedollisia olioita, menestyvä yritys lukee markkinatilannetta parhaiten ja tuottaa tuotteita joita asiakkaat todella tarvitsevat.
Viime vuonna keskellä pahinta koronaa päätin aloittaa yritykseni Arabialaisen sulan täyspäiväisen pyörittämisen starttirahan tuella eli yrittäjän perustulolla.
Minkälaista ristiveroa näistä on löytynyt, ja sitähän on!
Olen tehnyt montaa nettimediaa. Pari digitaalista paikallislehteä, kulttuurisempi julkaisu ja B2B-myyntihubi. Näihin myyn maksullisia artikkeleita, kokeneemman alan yrittäjä näkemys oli, että näissä on ehkä puolen työn päivän verran tekemistä, ei enempää, mutta tästä on päästy jo yli.
Freelance-toimittajien markkinat ovat olleet vapaassa pudotuksessa jo pitkään ja jotain piti keksiä. Kulttuurilehti maksoi ulos 40 euroa kuuden sivun jutusta, nettimediassa parin sivun juttu tuo helposti satasen, ehkä tuplan.
Ongelma on vain se, että nämä markkinat on luotava, niitä ei ole valmiiksi. Markkinointiin kuluu ainakin kolmasosa työajasta.
Sitä pidetään vanhana vitsinä, minkälainen henkilöprofiili yrittäjällä tulisi olla. Lehmänhermoinen neuvottelija, joka tekee hyötykalkyyleita sekunnissa. Lisäksi yrittäjäteoria sanelee että yrittäjän on oltava aina rationaalinen, mikä nyt ei ihmisluonteeseen istu.
Moni yrittäjä on hieman kehno sosiaalisissa taidoissa mutta se aina niin tunnu haittaavan, kunhan tietää mitä tekee, osaa yrittää ja tuottaa hyödyllisiä palveluita asiakkaille. Menestyvällä yrittäjällä ei ole yhtä määrittävää persoonatyyppiä. Sosiaaliset taidot ihan kiva, ei tarpeelliset.
Jos tietäisi, miten rikastua, kaikki tekisivät sitä. Rikkaat eivät niin erottuisi. Tuloerojen painavin peruste on antaa kannuste tuottaa markkinoilla tarvittavia hyödykkeitä.
Yritysmaailmassa alkuun yllätti se että kenelläkään ei todellakaan ole kiire.
Neuvottelutilanteissa moni hakee jotain kummaa ”etua”, psyykkaamalla vastapuolta. Win-Win -tilanteet ja Pareto-optimaalisuus on heitettävä ikkunasta ulos yrittäjäksi lähtiessään, kartellisoituneesta kilpailutilanteen käsittämisestä on ollut jonkin verraten hyödyksi. Oppina on, että joka puolelta tulee kyynärpäätä, olkaa rakentavia, hyvät yrittäjät!
Yleensä kiusallisen neuvottelijan saa hiljaiseksi näyttämällä tympeää naamaa ja sanomalla ”ei” kaikkeen.
Mieleeni tulivat muistot Italiasta, jossa vietin puolivuotisen. Kaikennäköistä ohivetäjää ja puhaltajaa pidettiin merkki suuresta liikemiestaidosta, luotettavuuden sijaan, joka määrittää Suomen yritysmarkkinaa. Sinänsä Italialla on näyttää taitoakin vaikka automarkkinoilla tai muodissa, maailmanlaajuisia menestystarinoita.
Yrittäjillä on omia suositusorganisaatioitaan, joissa verkostoidutaan. Eräs toimii sellaisella logiikalla, että yhdeltä jäseneltä voidaan nyhtää irti montasataatuhatta kauppaa vaikka hän saa kauppaa tästä puolet jos hyvin käy. Ei ole sanoltu, mikä voisi olla B2B-myynnin oikea lähde, kaikkea voi kaupata!
Ensi kerralla elaboroin hiukka ja kerron kuulumiset yritysmaailmasta!
